Biopankkien tekemä näytekeräys voi auttaa monenlaisten tautien tutkimuksissa, joissa kehitetään esimerkiksi rokotteita infektioiden ehkäisyyn, etsitään hoitoja, selvitetään syitä sairastumiselle ja suunnitellaan sairauksien ennaltaehkäisyä.
Biopankkisuostumus tai -kielto kannattaa antaa siihen biopankkiin, jonka alaisuuteen kuuluvassa sairaanhoitopiirissä terveydenhuoltosi tapahtuu. Tällöin hoidon tai taudinmäärityksen takia tapahtuvan näytteenoton yhteydessä voidaan tallettaa myös biopankkinäyte.
Biopankkisuostumuksen antaminen on tärkeä päätös, joka tulee tehdä harkiten. Voit myös peruuttaa antamasi biopankkisuostumuksen milloin tahansa ilman erillistä syytä. Suostumus tai kielto kannattaa antaa sähköisesti biopankeissa, joissa tämä on mahdollista, mutta sen voi antaa myös paperilla. Suostumuksen ja näytteenantajan henkilötietojen suojaaminen lakien ja tietosuoja-asetusten mukaisesti on lähtökohtana suostumuksen antamiselle ja biopankkien kaikelle toiminnalle.
Suostumuksen antaneilta biopankkinäyte otetaan laboratoriossa yleensä muun näytteenoton yhteydessä. Joissakin sairaanhoitopiireissä näytteen voi käydä antamassa myös erikseen. Vaikka nyt ei heti olisi mahdollista antaa näytettä, on asia hyvä pitää mielessä ja tilata sopivan hetken tullen aika laboratoriosta näytteenottoa varten seuraavan vuoden aikana.
Suomessa on muitakin biopankkeja, kuin julkisen terveydenhuollon pankit. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Biopankki kerää näytteitä pääasiassa lääketieteellisten tutkimusten yhteydessä kerättäviin aineistoihin. THL Biopankki ei tällä hetkellä kerää vapaaehtoisten henkilöiden näytteitä. Myös Oulun yliopiston Arctic Biopankki on kerännyt aineistoja väestötutkimuksiin. Yksityisellä sektorilla suostumuksen voi antaa Terveystalon Biopankkiin. Myös Suomen Punaisen Ristin Veripalvelulla on oma biopankki, johon voi liittyä verenluovutuksen yhteydessä. Hematologinen Biopankki toimii koko maassa ja kerää näytteitä ja tietoja hematologista sairautta sairastavilta potilailta kaikissa suomalaisissa hematologisissa hoitoyksiköissä.
36124
4,9% alueen väestöstä
31354
5,7% alueen väestöstä
16273
5,9% alueen väestöstä
55958
6,4% alueen väestöstä
104820
11,9% alueen väestöstä
141274
6,5% alueen väestöstä
* suostumukset vain täysi-ikäisiltäLuku päivitetty 2021-04-06
Suolisto- eli kolorektaalisyöpä on kolmanneksi yleisin syöpätyyppi. Yksi hoitomuoto on solunsalpaahoito, mutta sitä voidaan antaa vain korkean uusimisriskin potilaille. Auria Biopankissa olevista kolorektaalisyöpäpotilaista leikkausten yhteydessä otetuista kudosleikkeistä tehtyjä digitaalisia kuvia on käytetty koneoppimisprojektissa. Koneoppivat neuroverkot ovat tietokoneohjelmia, jotka voivat tunnistaa digitaalisista syöpänäytteistä rakenteita, joita ihmissilmä ei välttämättä huomaa. Tutkijat selvittävät voiko tämä uusi menetelmä auttaa patologeja ja kliinikoita tunnistamaan korkean riskin kolorektaalisyöpäpotilaiden, jotta tulevaisuudessa solunsalpaajahoito voitaisiin kohdentaa oikeille potilaille ja vastaavasti välttää turhia hoitoja.
Suomessa on lisätty D-vitamiinia nestemäisiin maitovalmisteisiin ja levitettäviin ravintorasvoihin vuodesta 2003 lähtien. Täydentämisestä huolimatta suomalaisten keskimääräinen D-vitamiinin saanti jäi kuitenkin edelleen selvästi alle suositusten, minkä takia suositellut täydennystasot tuplattiin keväällä 2010. Pohjois-Suomen Biopankki Borealis on mukana tutkimuksessa, jossa selvitetään miten vuosien 2003 ja 2010 erisuuruiset elintarvikkeiden D-vitamiinitäydennykset ovat vaikuttaneet seerumin 25(OH)D-pitoisuuden vuodenaikavaihteluun ja D-vitamiinipuutoksen esiintyvyyteen. Vaikutus raskaana olevien naisten seerumin 25(OH)D-tasoon on erityisen kiinnostavaa, koska se vaikuttaa äidin lisäksi kehittyvän sikiön terveyteen. Raskausajan alhainen 25(OH)D-pitoisuus on yhdistetty raskauskomplikaatioihin, kuten raskausmyrkytykseen ja raskausdiabetekseen, vastasyntyneen pienipainoisuuteen sekä lapsen neurologisen kehityksen poikkeamiin.
Suomessa on meneillään useita biopankkinäytteitä hyödyntäviä koronavirustutkimuksia. Helsingin Biopankin näytteitä hyödyntävässä useammassakin tutkimuksessa kartoitetaan koronavirusinfektion taudin kuvaan vaikuttavia tekijöitä. Yhtenä selityksenä sille, miksi toiset sairastuvat vakavasti ja toiset eivät, voi olla yksilölliset erot ihmisten perintötekijöissä. Myös muut erityispiirteet voivat vaikuttaa infektion vakavuuteen. Käynnissä on myös tutkimus, jonka tavoitteena on saada uutta tietoa viruksen vasta-aineista ja perintötekijöiden ja oireiden vakavuuden välisestä suhteesta. Vauvojen astmaan keskittyvässä tutkimuksessa puolestaan tutkitaan miten astma vaikuttaa keuhkosolujen pinnalla oleviin reseptoreihin, joiden kautta virukset, kuten koronavirus, pääsevät solujen sisään.
Keuhkon karsinoidituumorit ovat harvinainen keuhkosyövän alatyyppi. Yleisesti ottaen leikkaushoitoa saaneiden keuhkokarsinoidipotilaiden ennuste on hyvä, mutta levinneeseen karsinoidituumoriin ei ole olemassa parantavaa hoitoa. Keski-Suomen Biopankkiin leikkausten yhteydessä arkistoituja kudosnäytteitä käytetään tunnistamaan tekijöitä, eli biomarkkereita, joilla voitaisiin parantaa taudin diagnostiikkaa ja ennusteen arviointia sekä oppia kohdentamaan hoito ja seuranta paremmin.
Diabetes, eli häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta, on yksi merkittävimmistä kansanterveydellisistä ja -taloudellisista uhkista maailmanlaajuisesti. Suurimmaksi osaksi hyvillä elintavoilla ehkäistävissä oleva tyypin 2 diabetes kattaa noin 90 % kaikista diabetestapauksista. Yleistyvä raskausajan diabetes puolestaan on merkittävä terveydellinen riski sekä äidille että lapselle lisäten molempien riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen. Itä-Suomen Biopankki selvittää elintapatekijöiden yhteyttä raskausajan ja tyypin 2 diabetekseen yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden kanssa. Tutkimuksessa kehitetään uudenlainen toimintamalli elintapatietojen yhdistämiseksi biopankkiaineistoon. Tutkimuksen tulosten avulla on tulevaisuudessa mahdollista kehittää luotettavaa sairastumisriskin arviointia sairauksien ennaltaehkäisemiseksi.
Kaksi tuhatta FinnGen-tutkimuksessa mukana olevaa Tampereen Biopankkiin näytteen antanutta henkilöä tulee lähipäivinä saamaan kutsun osallistua uusiin kyselytutkimusosioihin. Kyseessä on ensimmäinen FinnGenin lisätutkimusosio, jossa osallistujiin otetaan suoraan yhteyttä biopankkien kautta. Tampereen Biopankki hyödyntää takaisinkutsumisessa ensimmäisenä sairaalabiopankkina sähköistä asiointiväylää, eli OmaTaysia. Osa tutkittavista tulee siten saamaan kutsun tutkimukseen sähköisesti. Tutkimukseen kutsutut voivat halutessaan kirjautua uuteen OmaBiopankki-palveluun, jossa he voivat osallistua FinnGenin kyselytutkimuksiin. Nyt kerättävällä uudella tiedolla on tarkoitus selvittää, miten elämäntavat, henkilökohtaiset ominaisuudet ja mieltymykset yhdessä geneettisten tekijöiden kanssa vaikuttavat sairastumisriskiin ja mahdollisten sairauksien kulkuun.
Helsingin yliopiston ja Stanfordin yliopiston tutkijat ovat tunnistaneet uusia geneettisiä tekijöitä, jotka madaltavat silmänpainetta ja vähentävät riskiä sairastua silmänpainetautiin eli glaukoomaan. Jopa kahdeksalla prosentilla suomalaisista on ANGPTL7-geenin glaukoomalta suojaava muoto. Tutkimustulokset avaavat uusia mahdollisuuksia glaukooman hoitoon.
Biopankkeihin kootaan näytteitä ja tietoja lääketieteellistä tutkimusta ja tuotekehitystä varten. Näytteet ja niihin liittyvät tiedot ovat tärkeä resurssi lääketieteelliselle tutkimukselle. Näytteitä voidaan käyttää mm. tautien syntymekanismien tutkimiseen, uusien diagnostisten menetelmien kehittämiseen ja niiden toimivuuden varmistamiseen. Näyte- ja tietoaineistoja voidaan käyttää myös apuna kehitettäessä ns. henkilökohtaista lääketiedettä, jonka avulla pyritään sairauksien estämiseen, toteamiseen ja hoitoon tavoilla, jotka on sovitettu yksilöllisesti jokaiselle potilaalle sopivaksi.
Kaikkien suostumuksen antaneiden näytteet, riippumatta esimerkiksi iästä tai terveydentilasta, kelpaavat. Sekä sairastuneiden että terveiden näytteet ovat tutkimuksellisesti arvokkaita esimerkiksi selvitettäessä tautien syntymekanismeja. Ainoa edellytys biopankkinäytteen antamiselle on voimassa oleva suomalainen henkilötunnus, jonka avulla suostumus ja näyte rekisteröidään biopankkiin ja yhdistetään potilasrekisteritietoihin.
Biopankkitoiminta edistää lääketieteellistä tutkimusta yleisesti, myös uutta koronavirusta käsitteleviä tutkimuksia. Mitä suurempia aineistoja on mahdollista yhdistellä, sitä tarkemmin voimme esimerkiksi selvittää, miksi toiset saavat koronaviruksesta vakavia ja toiset vain lieviä oireita, tai kuinka koronavirusinfektiota voidaan hoitaa ja miksi osa potilaista hyötyy sellaisista hoidoista, jotka ovat toisille tehottomia. Jokainen näyte, myös terveen ihmisen antama, on arvokasta materiaalia tutkimukselle, sillä jokaisella meistä on erilainen perimä, sairaushistoria ja elintavat, joiden yhdistelmä saattaa olla korvaamaton jollekin tutkimukselle. Terveiden ihmisten näytteitä tarvitaan tutkimuksiin usein myös verrokkinäytteiksi.
Suomessa on kymmenen biopankkia, joista jokaisella on oma suostumus- ja näyterekisterinsä. Halutessaan biopankkisuostumuksen voi antaa moneen eri biopankkiin, sillä suostumukset ovat biopankkikohtaisia eivätkä ne sulje toisiaan pois. Biopankeista kuusi on yliopistojen ja sairaanhoitopiirien omistamia julkisia biopankkeja, jotka keräävät näytteitä alueellisesti sairaanhoitopiirien mukaan. Suostumus kannattaa antaa ensisijaisesti biopankkiin, johon todennäköisesti saadaan myös biopankkinäyte ja siihen liittyviä tietoja. Useimmat asioivat jossain elämänsä vaiheessa julkisessa terveydenhuollossa ja siellä otetaan myös näytteitä. Kannattaa siis aina antaa suostumus omalla alueella toimivaan julkisen terveydenhuollon biopankkiin. Verenluovutuksessa käyvät voivat antaa lisäksi suostumuksen Veripalvelun Biopankkiin. Hematologista sairautta sairastavalta voidaan pyytää suostumus erikoistuneeseen Hematologiseen biopankkiin. Terveystalon työterveys- tai muita palveluja käyttävät voivat osallistua myös Suomen Terveystalon Biopankkiin ja esimerkiksi THL:n tutkimuksiin osallistuvilta voidaan pyytää suostumus THL:n Biopankkiin. Suostumuksen antaminen yhteen biopankkiin ei sulje pois mahdollisuutta antaa suostumusta toiseenkin biopankkiin tai vähennä toisen suostumuksen arvoa millään tavoin. Biopankeilla saattaa olla keskenään erilaiset tutkimukselliset painopistealueet tai ne voivat kerätä erityyppisiä näytteitä.
Biopankkinäytteen antamisesta ei lähtökohtaisesti ole odotettavissa suoraa hyötyä näytteenantajalle, mutta näytteen antaminen auttaa tutkijoita ja yrityksiä ymmärtämään sairauksien syntymekanismeja sekä kehittämään parempia hoito- ja ennaltaehkäisymuotoja. Tämä hyödyttää meitä kaikkia. Joissakin tapauksissa on mahdollista, että biopankkinäytteestä saadaan selville jotakin odottamatonta, terveyden kannalta merkittävää tietoa. Jos olet antanut luvan ottaa itseesi yhteyttä tällaisessa tapauksessa, tätä tietoa saatetaan voida hyödyntää sinun terveydenhoidossasi.
Voit peruuttaa antamasi biopankkisuostumuksen milloin tahansa ilman erillistä syytä. Suostumuksen peruuttaminen tapahtuu tekemällä biopankkikielto samaan biopankkiin, johon suostumuksen on antanut. Jos peruutat aikaisemmin antamasi suostumuksen tekemällä biopankkikiellon, sinusta otettuja näytteitä ja tietoja ei luovuteta tutkimuksiin ja ne poistetaan biopankin näytekokoelmasta.
Biopankkiin kerätyistä näytteistä ei tehdä lähtökohtaisesti tutkimusta biopankeissa. Näytteitä ja tietoja luovutetaan tutkimuksiin tutkijoiden tarpeiden mukaan. Näytettä antaessa ei siis vielä tiedetä, mihin tutkimuksiin näytettä tullaan käyttämään. Biopankkilain mukaan näytteenantajalla on kuitenkin oikeus pyynnöstä saada tietää, mihin tutkimuksiin omaa näytettä ja siihen liitettyjä tietoja on käytetty. Näytteenantajalla on myös oikeus saada tutkimuksessa mahdollisesti ilmennyt terveydentilaansa koskeva tieto. Näytteenluovuttajalla on myös tietosuojalainsäädännössä säädetyt oikeudet. Lisätietoja henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä oikeuksista löytyy biopankkien verkkosivuilla olevista tietosuojaselosteista.
Tutkijat käyttävät biopankkiaineistoja siten, että tutkittavien yksityisyyden suoja ja terveystietojen luottamuksellisuus eivät vaarannu. Biopankki käsittelee näytteitä ja tietoja salassa pidettävän tiedon tietoturvavaatimusten mukaisesti. Näytteenantajan nimi ja muut tunnistetiedot korvataan koodilla, jonka purkuavainta säilytetään erillään. Yksittäisen henkilön tunnistaminen koodatuista tiedoista on lähes mahdotonta.
Tunnisteellisia näytteitä tai tietoja voidaan luovuttaa poikkeustapauksissa vain, jos siihen on perusteltu tarve, kuten tarve yhdistää biopankin näytteisiin tai tietoihin muita, esimerkiksi tutkijan jo aiemmin keräämiä tietoja. Tyypillisesti tällaiset tapaukset ovat biopankin sairaanhoitopiirin sisäisiä tutkimuksia.
Näytteitä ja tietoja voidaan luovuttaa tutkimuksiin myös EU ja ETA –alueen ulkopuolisiin maihin, jos tietyt edellytykset ja EU-tasoiset tietosuojavaatimukset täyttyvät. Tietosuoja turvataan koodaamalla näytteet ja tiedot sekä tekemällä tarkat sopimukset niiden käsittelystä.
Lähtökohtaisesti näytteeseen liitetään näytteenottoaika ja -paikka, näytetyyppi ja tieto suostumuksesta. Näytteeseen voidaan liittää tutkimuksessa tarvittavia tietoja siinä laajuudessa kuin tutkimus edellyttää. Tällaisia tietoja voivat olla esimerkiksi erilaiset terveystiedot kuten diagnoosit, toimenpiteet tai tutkimustulokset. Nämä tiedot saadaan potilastietojärjestelmien kautta.
Näytteitä ja tietoja voivat hyödyntää akateemiset tutkijat, julkiset ja yksityiset terveydenhuollon toimijat sekä lääkealan yritykset hyväksyttyihin tutkimustarkoituksiin. Jokaisen biopankkinäytteitä hyödyntävän tutkimuksen hyväksyttävyys arvioidaan aina erikseen. Arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota biopankkiaineiston riittävyyteen, tutkimuksen eettisyyteen ja tietosuojaan.
Näytteitä ja tietoja luovutetaan tutkimuksiin tutkijoiden tarpeiden mukaan, ja biopankki päättää mihin biopankkisuostumuksen ja lain kattamaan tutkimukseen näyte luovutetaan. Biopankkilain mukaan näytteenantajalla on kuitenkin oikeus pyynnöstä saada tietää, mihin tutkimuksiin omaa näytettä ja siihen liitettyjä tietoja on käytetty. Näytteenantajalla on myös mahdollisuus rajata suostumustaan siten, että näytteitä ja tietoja käytetään vain tietyillä tutkimusalueilla tai esimerkiksi vain EU:n sisällä.